Vesi maistuu niin kotona kuin luontoretkillä

Toimittaja Mikko ’Peltsi’ Peltola tunnustaa olevansa eräjorma myös vapaa-ajallaan. Reissuillaan hän on täyttänyt vesipulloa huoltoasemilla ja luonnonvesistä sekä koputtamalla täysin vieraan talon oveen.

Viime vuosina Mikko Peltola on tehnyt lukuisia luonto-ohjelmia, joissa liikutaan Suomen ja pohjoisen maisemissa. Ne ovat luoneet mielikuvan luonnossa erilaisissa aktiviteeteissä viihtyvästä kaverista.

– Olen kaupunkilainen, mutta vapaa-ajalla himoan luontoon tekemään samoja juttuja kuin tv-ohjelmissa. Olen ollut kiinnostunut luonnossa liikkumisesta nuoresta pitäen. Tosin parikymppisenä oli välivaihe, kun soitin levyjä Helsingin kuumassa yöelämässä. Silloin eivät luontoasiat olleet mielessä, mutta kytivät taustalla, Peltola valottaa.

Etenkin maastopyöräily ja kalastus vievät miehen luontoon, mutta myös retkeily kiinnostaa.

– Luonnossa on yksinkertaisesti hyvä olla. En tarvitse sitä mitenkään ’tasapainottamaan hektistä työtä tai elämää’, kuten monet tuntuvat sanovan. Mielellään olen pidempiäkin aikoja luonnonolosuhteissa, mutta perherealiteetit tulevat vastaan. Olen 7–8 viikkoa vuodessa erilaisilla työreissuilla, joten vapaa-ajalla retkeilen ja liikun luonnossa perheeni kanssa.

Ruokaa ja vettä luonnosta

Loppusyksyllä 2022 Peltola makasi täysin uupuneena makuupussissa sadesuojan alla. Kamera kävi. Kuvattiin Peltsin toinen luonto -ohjelman jaksoa, jossa mies kaverinsa kanssa käveli 37 kilometrin reitin vajaassa viikossa Lapissa Muotkatunturin erämaassa ilman mukaan otettavaa ruokaa ja juomaa vain muutaman tavaran turvin.

Ilma oli viileä, kala ei syönyt. Oli elettävä marjoilla ja sienillä, joita niitäkään ei juuri enää ollut.

– Silloin huomasin, miten tärkeää ravinto on. Ilman ruokaa henkinen ja fyysinen suorituskyky rapistuu. Reissu oli yksi niistä harvoista, joiden loppumista toivoin koko ajan.

Ruokaakin tärkeämpää retkeläisille oli vesi. Ilman sitä he eivät olisi selvinneet paria päivää kauempaa. Vettä ei kannettu mukana, vaan sitä tarjosivat ohivirtaavat purot ja joet.

– Lapissa uskallan juoda suoraan jokivesistä. Kerran tuli vatsavaivoja Haltin reissulla, mutta en tiedä, johtuivatko ne vedestä. Kaikilla meillä on erilainen vatsan sietokyky bakteereille. Aina siinä on tietysti riskinsä.

Muualla kuin Lapissa Peltola keittää luonnonvesistä otetun veden ennen juomista. Hän on myös kokeillut vedensuodattimia, joilla voi suodattaa vedestä bakteerit ja alkueläimet ja joillain jopa viruksia ja kemikaaleja.

Peltsille on kunnia-asia, että luonnossa liikutaan vastuullisesti ja jälkiä jättämättä.

On juotava vaikkei janota

Pidemmillä pyöräretkillä mies on saanut täytettyä vesipullonsa esimerkiksi autiotupien kaivoista tai huoltoasemilla. Jos niitä ei ole eikä luonnonvettä löydy keitettäväksi, hätä keksii keinot.

– Olen joskus maaseudulla mennyt koputtamaan jonkun talon oveen ja kysymään, saanko vettä. Sain tietenkin, ja sitten juotiin kahvit. Tv-tunnettuudella voi olla vieraanvaraisuuteen jotain osuutta, Peltola naurahtaa.

Kuumalla ilmalla liikkuessa hiki virtaa ja alkaa luontaisesti janottaa. Sen sijaan viileällä ilmalla riittävä vedenjuonti on Peltolalta joskus saattanut unohtua, mikä on laskenut energiatasoja ja aiheuttanut päänsärkyä. Usein hän heittää juomaveteen urheilujuomatabletin, joka auttaa ylläpitämään kehon suola- ja nestetasapainoa.

– Juon paljon normaaliarjessakin. Olen veden lotraaja; aamu alkaa aina puolen litran tuopilla vettä. Kotona hyvin usein huomaan meneväni vesihanalle samaista tuoppia täyttämään.

Vaikuttavia luontokohteita löytyy kaukaa ja läheltä

Peltola on vuosien varrella kiertänyt Suomea ristiin rastiin, ja monet luontokohteet ovat painuneet syvälle mieleen.

– Minulle vaikuttavuus syntyy erilaisuudesta ja karuudesta. Esimerkiksi Käsivarren erämaa Lapissa on jättänyt lähtemättömän jäljen. Toisaalta hienoa luontoa löytyy usein myös läheltä. Helsingin keskuspuisto on itselleni arjen vaikuttava luontokohde, jossa käyn lähes päivittäin. Toivon, että kaupunkiluontoa säästetään, jotta ihmiset pääsevät melkein kotioveltaan suoraan luontoon.

Muina mieleenpainuvina kohteina Peltola mainitsee Saariselän, Syötteen ja Pohjois-Karjalan vaellusreitit, kuten Karhunpolun, Pogostan kierroksen ja Susitaipaleen.

Ei jätetä roskia luontoon

Kokenut toimittaja korostaa luonto-ohjelmissaan ja omassa elämässään vastuullisuutta. Mitä viet maastoon, tuot sieltä tullessasi pois.

– Luonnosta pitää lähteä jälkiä jättämättä. No, maastopyörän renkaanjälkiä saattaa jäädä, muttei missään tapauksessa mitään roskia. Luonnossa näkee roskaa luvattoman paljon. Retkeilypiireissä on kunnia-asia, että liikutaan jälkiä jättämättä.